Nyt se alkaa, oman blogin kirjoittelu.
Saas nähdä mitä tästäkin tulee.

Valitsin blogini nimeksi "onnenaika", koska elämä on nyt mallillaan kaiken sen aikaisemmin koetun elämän jälkeen. Nyt on kaikki niinkuin pitääkin, vaikka välillä on vähän riitoja ja muita, mutta kaikki tämä ei ole oikeesti mitään siihen verrattuna mitä olen saanut 40 vuoden aikana kokea. Nyt voin sanoa, vihdoin ja viimein, että olen Kotona :o)

Aikaa on liian vähän joka paikkaan sen jälkeen kun muutettiin uuteen ja näillä näkymin viimeiseen maalliseen majapaikkaan. Heppojakin siunaantui kaksi kappaletta, siihen se aika meneekin. En ole tottunut tähän ja tuntuu että en saa nyt oikein ajasta kiinni.
No, vastahan tässä on menty 6kk mikä on tosi lyhyt aika. Pääasiassa olen tosi onnellinen tästä ns pikkutytön unelman täyttymisestä, mutta en olisi kyllä uskonut että se NÄIN rankkaa on: aamulla herätys 04.45, talliin ja sitten töihin 130 kilsan päähän ja taas iltapäivällä takaisin sama matka. Tuleva talvi hirvittää jo vähän etukäteen.

Tämän hetkinen "kokoonpanomme" on:

Nicholas 14v, Ona 10 vja Christian 9v,
minä 40v ja Make 45v.

Eläimiä on: 
Boogie ( Heartbrakers Bobby Boy) 3 v. nöffi-poika
Kaapo (space out) amerikkalainen lämminverinen - ent. ravuri 12v
Jussi (stormy cloud) amer.lämminverinen - ent.ravuri 6 v.

Tänä aamuna oli pakkasta 3,3 astetta kun "valuin" talliin. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja on semmoinen kiva kuulas syyspäivä.
Tänään on torstai ja odotan viikonloppua kuin kuuta nousevaa, aina.
Haluaisin olla kotiäiti, jotta olis enemmän aikaa lapsille ja kodille ja itselle.
Näillä näkymin se on mahdotonta - pitäisi saada jostain 400 000 euroa niin sitten..

Kuvassa kotipiha 01.05.2007, eli oltiin kuukausi asuttu.
Nykyään koira-aitaus on purettu pois.

973929.jpg

Villviini syyskuussa, upeat olivat värit, mutta kuva vähän huono (kännykkä-kamera ei paras vaihtoehto):973936.jpg